— Ettekö ole kuulleet mitään muulta taholta?
— Aivan oikein, kyllä minä olen...
— Mitä?
— Mutta minä en tiedä, olenko kovin varomaton?
— Te palaatte taas samaan; mutta minun tulee huomauttaa teitä, että tällä kertaa on jo vähän liian myöhäistä peräytyä.
— En, hiisi vieköön, peräydykkään, huudahti porvari, kirouksella yllyttäen rohkeuttansa. Muutoin, niin totta kuin nimeni on Bonacieux...
— Onko nimenne Bonacieux? keskeytti d'Artagnan.
— On, se on nimeni.
— Te sanoitte siis: niin totta kuin nimeni on Bonacieux! — anteeksi, että keskeytin; mutta minusta tuntui kuin tuo nimi ei olisi minulle vallan tuntematon.
— Mahdollista kyllä, herra. Minä olen teidän talonisäntänne.