Ja hän istuutui huolettomasti sohvalle, jota kardinaali ei ollut tämän mielenkiintoisen keskustelun alusta saakka muistanut hänelle tarjota.
13.
Velallinen ja velkoja.
Kardinaali katseli vieraansa käytöstä melkein tylsästi.
— No niin, monseigneur, — sanoi Cagliostro, — uudistettuamme tuttavuutta voisimme nyt puhella, jos suvaitsette.
— Aivan oikein, — myönsi kirkkoruhtinas, vähin erin malttaen mieltänsä, — ottakaamme puheeksi se takaisinmaksu, josta… josta…
— Josta tein kirjeessäni viittauksen? Teidän korkea-arvoisuutenne haluaa siis kuulla…
— Se lienee ollut vain tekosyy, eikö niin? Ainakin siltä tuntui.
— Ei ollenkaan, monseigneur, se oli minulla varsinaisena aiheena, vieläpä erittäin tärkeänä, voin teille vakuuttaa. Tämän takaisinmaksun sietäisi todellakin jo tapahtua, sillä tässä on puheena viisisataa tuhatta livreä, ja se on melkoinen summa.
— Juuri sen summan te kerran jalomielisesti lainasitte minulle, — sanoi kardinaali, jonka kasvoille levisi lievä kalpeus.