— Eikö monseigneur sitä tiedä? — kysyi jalokivikauppias pikkuisen, vaikka samalla kunnioittavan tuttavallisesti.
— En, minulla ei ole kolmeen päivään ollut kunniaa tavata kreivitärtä, — vastasi prinssi ylhäisesti.
— Vai niin, monseigneur! Rouva de la Motte vastasi vain yhdellä sanalla: Odottakaa!
— Kirjallisestiko?
— Ei, vaan suullisesti. Kirjeessämme pyysimme rouva de la Mottea toimittamaan, että pääsisimme teidän puheillenne, ja huomauttamaan kuningattarelle maksuajasta.
— Sana "odottakaa" oli aivan luonnollinen, — sanoi kardinaali.
— Odotimme siis ja eilen illalla saimme kuningattarelta, perin salaperäisen kuriirin kautta, kirjeen.
— Kirjeen… Teillekö se oli osoitettu?
— Tai oikeammin lailliseen muotoon laaditun sitoumuksen.
— Katsotaanpa sitä! — innostui kardinaali.