— Missä nyt asutte? — jatkoi kuningatar.
— Versaillesissa, madame — vastasi Olivier.
— Oletteko jo kauankin asunut täällä?
— Kolme yötä. — Ja Charny pani näihin sanoihin painoa silmäyksellä, liikkeellä ja äänellään.
Kuningatar ei ollut mitään huomaavinaan. Jeanne joutui ymmälle.
— Eikö teillä ole minulle mitään sanottavaa? — kysyi kuningatar
Charnylta niin lempeästi kuin enkeli.
— Kyllä, madame, — kuului vastaus, — minulla olisi liiankin paljon sanomista teidän majesteetillenne.
— Seuratkaa minua! — käski kuningatar.
— Pitäkäämme silmällä, — ajatteli Jeanne.
Kuningatar palasi kiireisin askelin huoneustoonsa. Kaikki seurasivat häntä yhtä levottomina. Rouva de la Mottesta tuntui kaitselmukselta se seikka, että Marie-Antoinette, joka ei tahtonut ilmaista haluavansa kahdenkeskistä puhelua, kutsui toisia mukaansa, ja näiden joukkoon pujahti myös Jeanne.