— Missä?
— Puistossa.
— Mihin aikaan — milloin?
— Ensi kerran tiistaiyönä kello kaksitoista.
— Näittekö todella?
— Yhtä varmasti kuin nyt ja samalla näin seuranaisenne.
— Minulla oli muka jokin nainen mukanani! Tunsitteko hänet?
— Äsken luulin hänet tuntevani täällä, mutta en uskalla väittää. Päältäpäin hän oli samanlainen; mutta kasvot pidetään piilossa, kun on tekeillä semmoinen rikos.
— Hyvä on — sanoi kuningatar tyyneesti. — Ette siis ole seuralaistani tuntenut, vaan minut…
— Niin, madame, teidät näin… Enkö minä teitä nytkin näe?