Kuningatar polki jalkaa kiusaantuneena.
— Entä se mies, jolle annoin ruusun… näittehän minun antavan hänelle ruusun?
— Niin, mutta sitä kavaljeeria en ole saanut käsiini.
— Tunnetteko hänet kuitenkin?
— Häntä sanotaan monseigneuriksi; muuta en tiedä.
Kuningatar löi otsaansa koettaen hillitä suuttumustaan.
— Jatkakaa, — sanoi hän. — Tiistaina annoin hänelle ruusun… entä keskiviikkona?
— Keskiviikkona annoitte suudella molempia käsiänne.
— Oo; — mutisi hän väännellen käsiään. — Ja torstaina, eilen?
— Eilen vietitte puolitoista tuntia sen miehen kanssa
Apollo-kylpylässä, jonne seuranaisenne jätti teidät kahdenkesken.