— Kreivitär, kreivitär, ennemmin kuolema!
— Se on oma asianne ja hyvinkin helppo.
— Jos kerran täytyy kuolla, — sanoi kardinaali synkästi, — niin minulle on enimmin mieleen kadotetun kuolema. Siunattu olkoon helvetti, missä tapaan rikostoverini!
— Te herjaatte, pyhä kirkkoruhtinas! — sanoi kreivitär. — Alamaisena syöksette kuningattaren valtaistuimelta ja miehenä viette perikatoon naisen!
Kardinaali tarttui kreivittären käteen ja riehui hänelle:
— Tunnustakaa, ettei hän ole teille niin puhunut! Ja ettei hän sillä tapaa hylkää minua!
— Puhun teille hänen nimessään.
— Vaatiiko hän siis lykkäystä?
— Käsittäkää kuinka tahdotte, mutta totelkaa hänen käskyään.
— Eihän puisto ole ainoa paikka, missä voidaan yhtyä — varmempia paikkoja on vaikka tuhansia. Kävihän kuningatar teidän luonanne.