— Suokaa minulle aikaa, — vastasi Jeanne. — Asia on hyvin arkaluontoinen…
— Koeta, koeta, — ajatteli Cagliostro. — Mutta satimessa olet!
— Olettehan te kardinaali de Rohanin ystävä? — sanoi Jeanne.
— Ahaa, sukkela alku, — tuumi Cagliostro. — Kisko vain niin pitkälle kuin nuorasi riittää, mutta pitemmälle et pääse.
— Niin minä olen todellakin ystävyyssuhteessa hänen korkea-arvoisuuteensa, — lausui hän ääneen.
— Ja minä tulin, — jatkoi Jeanne, — kysymään teiltä…
— Mitä? — kysyi Cagliostro hieman ivallisesti.
— Sanoin jo äsken, että asemani on arkaluontoinen. Älkää siis käsittäkö sanojani väärin. Varmaankin olette kuullut, että kardinaali osoittaa minulle hiukan mieltymystä, ja nyt tahtoisin tietää, minkä verran voin luottaa… Sanotaanhan teidän, monsieur, voivan katsahtaa sielujen ja sydämien sisimpään pohjaan.
— Selittäkää vähän tarkemmin, madame, — sanoi kreivi, — jotta pääsisin katsahtamaan hiukan syvemmälle omaan sieluunne ja sydämeenne.
— Kerrotaan kardinaalin rakkauden kohdistuvan toisaalle… hyvin korkealle… vieläpä väitetään…