Nyt Cagliostro iski leimuavan katseen Jeanneen, joka oli vähällä kaatua selälleen.
— Madame, — sanoi hän, — minä osaan todellakin saada salat ilmi, mutta täysin onnistuakseni tarvitsen apua. Suvaitkaa vastata seuraaviin kysymyksiin:
— Kuinka olette tullut tänne minua tapaamaan, kun en täällä asu?
Jeannea kauhistutti.
— Kuinka pääsitte sisään, kun tässä osassa taloa ei ole juopunutta portinvartijaa eikä muitakaan palvelijoita? Ja ellette hakenut minua, ketä te haette? Ette vastaa! — jatkoi hän kreivittären vavistessa. — Täytynee siis virkistää muistianne. Te pääsitte sisään sillä avaimella, joka tuntuu olevan taskussanne. Kas, tässähän se onkin. Tulitte tapaamaan nuorta naista, jota pelkästä hyvyydestä piilotin luonani.
Jeanne hoippui kuin maasta temmattu puu.
— Entä jos niin olisikin, — sanoi hän hiljaa, — mitä rikollista siinä on? Eikö naisen sovi tavata toista naista? Kutsukaa hänet tänne, niin saatte kuulla, tarvitseeko ystävyyttämme salata…
— Madame, — keskeytti Cagliostro, — noin te puhutte vain senvuoksi, että tiedätte hänen olevan täältä poissa.
— Onko hän poissa? — huudahti Jeanne pelästyneenä. — Onko Oliva lähtenyt pois?
— Vai olette te tietämätön koko asiasta, vaikka itse avustitte hänen ryöstämistään täältä!