— Minäkö auttanut hänen ryöstämistään! — huusi Jeanne, jossa jälleen heräsi toivoa. Hänet on siis viety, ja te syytätte minua!
— En ainoastaan syytä, vaan todistan, — sanoi Cagliostro.
— Todistakaa! — sanoi kreivitär julkeasti.
Cagliostro otti pöydältä erään paperin ja näytti sitä Jeannelle.
'Jalo suojelijani, herra kreivi!
— alkoi Cagliostrolle osoitettu kirjelippu.
— 'Suokaa anteeksi, että lähden pois, mutta ennen kaikkea rakastan herra Beausireä, ja kun hän on tullut tänne, vie hän minut mukanaan ja minä seuraan häntä. Hyvästi! Ottakaa vastaan vakuutus ikuisesta kiitollisuudestani.'
— Beausire! — toisti Jeanne kivettyneenä. — Eihän se mies tiennyt
Olivan osoitettakaan!
— Kyllä hän tiesi, — sanoi Cagliostro vetäen taskustaan esille toisen paperin. — Tämän löysin rappusilta, tullessani tapani mukaan tervehtimään suojattiani. Luultavasti on herra Beausire sen pudottanut.
Kreivitär luki tuntien kylmiä väreitä: