— Samanlainen salaisuus kuin ennen, jokin koriste myytävänä, — jatkoi kuningatar, — verraton kalleus? Älkää arkailko, ei täällä kukaan kuuntele.
— Siinä tapauksessa… mutisi Böhmer.
— Niin, mitä?
— Voin sanoa teidän majesteetillenne…
— Mutta sanokaa pian, hyvä Böhmer. Jalokivikauppias läheni kohteliaasti hymyillen.
— Voin sanoa, että teidän majesteettinne unohti meidät eilen, — sanoi hän herttaisesti näyttäen hieman kellastuneita hampaitaan.
— Unohdin! Kuinka? — kysyi kuningatar hämmästyen.
— Eilen oli… määräpäivä…
— Mikä määräpäivä?
— Anteeksi, jos uskallan teidän majesteetillenne… Tiedän kyllä, että tämä on epähienoa… Kenties teidän majesteettinne ei ole varannut… Se olisi tosin perin ikävää, mutta…