— Olen kyllä käynyt, — vastasi kardinaali ylväästi.
— Panette henkenne alttiiksi, jos pysytte väitteissänne. — Rohan ei valehtele. Minä olen siellä käynyt.
— Herra de Rohan, taivaan nimessä sanokaa, ettette ole minua tavannut puistossa…
— Vaikka täytyisi kuolla, kuten uhkasitte, olen sittenkin tavannut juuri teidät puistossa, jonne rouva de la Motte minut saattoi.
— Vielä kerran! — huudahti kuningatar kuolonkalpeana väristen, — peruutatteko sananne?
— En.
— Toisen kerran kysyn teiltä: ettekö ole itse punonut tätä kataluutta minua vastaan?
— En.
— Viimeisen kerran, herra de Rohan, vaadin teitä tunnustamaan, että teidät on ehkä petetty, että tuo kaikki oli parjausta, haavetta, mahdotonta… ties mitä. Myönnättekö, että olen syytön, että voin olla syytön?
— En.