— Asian laita on niin, — vastasi kuningas kiusaantuneena, — että teillä aina on aluksi mutkia, jotka eksyttävät.
— Puhetaiteellisia varokeinoja, sire, kiihkeyden puutetta. Pyydän sitä teidän majesteetiltanne anteeksi; se on kasvatuksen vika. Cicero on minut pilannut.
— Kuulkaapa, veljeni, Cicero on kiero vain silloin kun puolustaa huonoa asiaa, mutta teillähän on hyvä asia; olkaa siis selvä!
— Jos puhetapaani moititaan, pakottaa se minut vaikenemaan.
— Kas niin, nyt närkästyy puhetaituri! — huudahti kuningas Provencen kreivin metkusta eksyneenä. — No, asianajaja, ryhtykää asiaan! Mitä tiedätte lisää siihen, mitä kuningatar minulle sanoi?
— Hyvä Jumala, en mitään tai kaikki. Täytyyhän ensin määritellä, mitä kuningatar on teille sanonut.
— Kuningatar sanoi, ettei kaulanauha ole hänen hallussaan.
— Hyvä.
— Ettei hän ole allekirjoittanut sitoumusta ja että kaikki, mikä viittaisi sopimukseen kardinaalin kanssa, on vihamiesten keksimää valhetta.
— Hyvä on, sire.