Kuulusteluja.
Sillävälin kun herra de Crosne näin keskusteli Cagliostron kanssa, saapui herra de Bréteuil Bastiljiin kuninkaan puolesta kuulustelemaan kardinaali de Rohania.
Näiden kahden vihamiehen kohtaus olisi voinut käydä myrskyiseksi. Oikeusministeri tunsi kardinaalin ylpeyden ja oli saanut kostetuksi niin julmasti, että saattoi tästedes noudattaa ulkonaista säädyllisyyttä. Hän olikin hyvin kohtelias, mutta kardinaali kieltäytyi vastaamasta. Herra de Bréteuil koki suostuttaa, mutta kardinaali selitti jättävänsä kaikki sen varaan, mihin parlamentti ja hänen tuomarinsa ryhtyisivät.
Oikeusministerin täytyi siis mukaantua syytetyn horjumattomaan päätökseen. Silloin hän kutsutti luokseen rouva de la Motten, joka paraikaa laati joitakin muistiinpanoja ja kohta noudatti käskyä. Herra de Bréteuil esitti hänelle tarkoin hänen asemansa, jonka piti hänelle itselleen oleman selvillä paremmin kuin kellekään muulle. Syytetty vastasi, että hänellä oli todistuksia viattomuudestaan ja että hän tarpeen tullen ne myös esittäisi. Siihen herra de Bréteuil huomautti, että juuri niitä paraiten tarvittiin.
Jeanne lateli esille kaikki, mitä oli keksinyt; aina samat vihjaukset kaikkia ihmisiä vastaan, aivan samat väitteet, ettei hänellä ollut tietoa, mistä väärennetyt asiakirjat olivat kotoisin. Hänkin selitti, että kun parlamentti oli asiaan sekaantunut, hänen huulikaan tulisi puhdas totuus vasta kardinaalin läsnäollessa ja sitten, kun hänelle mainittaisiin, mistä häntä syytettiin. Herra de Bréteuil vastasi, että kardinaali syytti häntä kaikesta.
— Kaikesta? — toisti Jeanne. — Myös varkaudesta?
— Vieläpä varkaudesta.
— Olkaa niin hyvä ja ilmoittakaa kardinaalille, — sanoi Jeanne kylmästi, — että neuvon häntä jo luopumaan niin kehnosta puolustustavasta.
Se oli hänen ainoa vastauksensa, mutta herra de Bréteuil ei tyytynyt. Hän tahtoi selkoa niistä syistä, joihin perustui kardinaalin niin ilmeinen röyhkeys kuningatarta vastaan ja kuningattaren niin tulinen suuttumus kardinaaliin. Samoin hän kaipasi niiden asiakirjain selvitystä, joita Provencen kreivi oli koonnut ja jotka nyt olivat yleisen puheen aineena. Oikeusministeri oli viekas mies, joka osasi vaikuttaa naisen mieleen: hän lupasi rouva de la Mottelle kaikki, jos tämä vain antaisi ilmi jonkun määrätyn henkilön.
— Varokaa, — sanoi hän, — sillä jollette mitään ilmaise, syytätte kuningatarta. Jos näin jatkatte, tuomitaan teidät majesteettirikoksesta, ja se merkitsee häpeää ja hirsipuuta.