Mutta sitä ei teidän tarvitse minun puoleltani pelätä; onhan uskollisuuteni teille tunnettu. Jos hän yhä on leppymätön, pysyy teidän asianne aina yhtyneenä minun asiaani. Minä uhraan kaikkeni suojellakseni teitä hänen vihansa seurauksilta taikka joudun samaan onnettomuuteen kuin tekin.
Olen hänelle kirjoittanut kirjeen, joka toivoakseni saa hänet, ellei totta puhumaan, niin ainakin luopumaan meitä vainoomasta, koska meitä ei paina muu rikos kuin erehdyksemme tai vaitiolomme.'
Tämän ilkeäjuonisen kirjeen hän antoi kardinaalille, kun heitä yhdessä kuulusteltiin Bastiljin suuressa salissa, ja kardinaalin nähtiin punastuvan, kalpenevan ja kauhistuvan tällaisesta julkeudesta. Hänen täytyi mennä ulos hengähtämään.
Kuningattarelle osoitetun kirjeen Jeanne tahtoi kohta jättää apotti Lekelille, Bastiljin saarnaajalle, joka oli saattanut kardinaalia saliin ja harrasti Rohanin suvun etua.
— Monsieur, — sanoi hän, — ottamalla viedäksenne tämän perille voitte muuttaa sekä Rohanin prinssin että minun kohtaloni. Lukekaa, mitä se sisältää. Virkanne puolesta te olette velvollinen säilyttämään salaisuuden. Tulette huomaamaan, että minä olen kolkuttanut sille ainoalle ovelle, mistä kardinaali ja minä voimme pyytää apua.
Apotti ei suostunut.
— Te näette minussa vain kirkon palvelijan, — vastasi hän. — Mutta hänen majesteettinsa saa sen käsityksen, että olette kirjoittanut minun neuvostani ja uskonut kaikki minulle. Minä en voi suostua syöksymään perikatoon.
Vai niin, — sanoi Jeanne, joka pelkäsi juonensa menneen myttyyn, mutta vielä tahtoi koettaa säikäyttää kardinaalia, — sanokaa siis herra kardinaalille, että minulle jää vain yksi keino todistaa viattomuuteni, nimittäin antaa luettaviksi ne kirjeet, jotka hän lähetti kuningattarelle. Tämä keino on vastenmielinen, mutta yhteiseksi eduksemme minun täytyy sitä käyttää. Ja nähdessään papin pelästyvän tästä uhkauksesta hän koetti vielä kerran suostuttaa häntä vastaanottamaan vaarallisen kirjeen.
— Jos hän sen ottaa, — ajatteli kreivitär, — niin olen pelastettu, sillä oikeudessa voin sitten kysyä häneltä, minne hän on sen pannut ja onko hän sen vienyt kuningattarelle ja kehoittanut vastaamaan; ellei hän ole vienyt sitä perille, on kuningatar hukassa, sillä Rohanin suvun epäröiminen todistaa hänet rikolliseksi ja minut syyttömäksi.
Mutta kohta kun apotti Lekel oli ottanut kirjeen käteensä, jätti hän sen kiireesti takaisin, ikäänkuin se olisi polttanut sormia.