— Ottakaa huomioonne, — sanoi Jeanne vihasta kalpeana, — ettei teillä ole mitään vaaraa, sillä olenhan kirjeen kuoreen pannut rouva Miseryn osoitteen.
— Sitä suurempi syy minulla on kieltäytyä, — huudahti apotti, — koska salaisuus tulisi kahden henkilön tietoon ja kuningatar suuttuisi vielä enemmän. Ei, ei, minä en suostu. Ja hän torjui kreivittären kättä luotansa.
— Mutta huomatkaa, — sanoi Jeanne, — että täten pakotatte minut käyttämään kardinaalin kirjeitä.
— Sama se, vastasi apotti hätäisesti, — käyttäkää vain.
— Kun teille vakuutan, — jatkoi Jeanne raivosta väristen, — että todistus salaisesta kirjeenvaihdosta kuningattaren kanssa toimittaa kardinaalin mestauslavalle, sanotteko vieläkin: sama se? Nyt olen varoittanut.
Silloin aukeni ovi, ja kynnykselle ilmestyi taas kardinaali ylpeänä ja vihastuneena.
— Toimittakaa vain Rohanin suvun jäsen mestauslavalle, madame, — sanoi hän. — Sellaista ilmiötä ei Bastilji näkisi ensi kertaa. Mutta jos niin käy, niin julistan teille, ettei minulla ole mitään sitä vastaan, että pääni katkaistaan mestauslavalla, kunhan sitä ennen saan nähdä sen lavan, jolla teidät poltinraudalla merkitään varkaaksi ja väärentäjäksi. Tulkaa nyt, apotti!
Näiden jyrisevien sanojen jälkeen hän käänsi Jeannelle selkänsä ja poistui apotin kanssa, jättäen raivon ja epätoivon valtaan sen viheliäisen olennon, joka ei enää voinut askeltakaan astua tarttumatta yhä pahemmin hirvittävään liejuun, minne hän pian oli kokonaan uppoava.
48.
Pikku Beausiren ristiäiset.