— Minne?
— Tuonne käytävän penkille, jos suvaitsette.
— Luuletteko, ettei siellä kukaan meitä kuule, tohtori? — kysyi
Andrée kauhistuen.
— Ei kukaan.
— Eikö sekään, joka haavoitettuna makaa tuolla? — jatkoi Andrée samalla äänensävyllä viitaten heikon, sinertävän kajastuksen valaisemaan huoneeseen, jonne hänen katseensa tunki.
— Ei, — vastasi tohtori, — ei edes se poika parka, ja siihen voin lisätä, että jos joku kuulee, ei ainakaan hän.
— Voi, Jumalani, onko hän niin sairas? — sanoi Andrée pannen kätensä ristiin.
— Varmaa on, että hänen tilansa ei ole hyvä. Mutta puhutaan siitä, minkä vuoksi tulitte. Pian nyt, lapsukaiseni; tiedättehän kuningattaren odottavan minua.
— Niin juuri, tohtori, — sanoi Andrée huoaten. — Siitähän nyt puhumme.
— Mitä? Koskeeko asia herra de Charnyta?