»Sanoinhan», murisi hän, »ettei tänne olisi koskaan tuotava isiä».
Äkkiä avautui matala ovi, ja kuninkaan lapsi pakeni hoitajansa ruoskaa pihalle, jonne hän ehti muutaman askeleen; hänen perässänsä kolahti jokin raskas esine kivitykseen ja sattui hänen jalkaansa.
»Voi», parahti lapsi horjahtaen ja lankesi toiselle polvelleen.
»Tuo, pieni hirviö, lestini takaisin, taikka minä…»
Lapsi nousi seisaalleen ja ravisti kieltäytyen päätään.
»Vai niin, vai sillä tavalla?» huusi sama ääni. »Maltahan, maltahan, saatpa nähdä.»
Ja paikkasuutari Simon loikkasi kamaristaan kuten peto luolastaan.
»Hoi, hoi!» sanoi Lorin rypistäen kulmiaan; »minnekä me sillä tavoin menemme, mestari Simon?»
»Kurittamaan tuota pientä sudenpenikkaa», vastasi suutari.
»Ja miksi kurittamaan?» kysyi Lorin.