»Kuinka, eikö se ole nimesi?» sanoi Lorin. »Mikä sinun nimesi on?»
»Olen Ludvig Kaarle de Bourbon. Capet on erään esi-isäni nimi. Tunnen
Ranskan historian, isäni on opettanut sen minulle.»
»Ja sinä tahdot opettaa kenkärajojen paikkausta lapselle, jolle muuan kuningas on opettanut Ranskan historiaa?» huudahti Lorin. »Vai sillä lailla!»
Ole huoletta», sanoi Maurice lapselle, »minä teen kyllä raportin asiasta».
»Minäkin teen», sanoi Simon. »Sanonpa muun muassa, että vaikka vain yhdellä naisella oli oikeus päästä pihaan, päästitte kaksi.»
Tällä hetkellä tuli tornista todella kaksi naista. Maurice kiiruhti heidän luoksensa.
»No, kansatar», sanoi Maurice sille, joka oli häntä lähempänä, »oletko nähnyt äitisi?»
Sophie Tison pyörähti heti virkamiehen ja toverinsa väliin.
»Olen, kansalainen, kiitos kysymästä», sanoi hän.
Mauricen olisi tehnyt mieli nähdä tytön ystävä tai ainakin kuulla hänen äänensä, mutta tämä oli kääriytynyt vaippaansa ja tuntui päättäneen olla lausumatta sanaakaan. Näyttipä vielä siltä kuin hän olisi vavissut.