»Ja teistä, Morand?»
Morand liitti kätensä yhteen antamatta vastausta.
»Sanokaahan», kysyi Maurice Genevièveltä aivan hiljaa ja nauraen, »ehkä
Morand onkin rakastunut juuri kuningattareen?»
Geneviève vavahti, mutta tyyntyi heti.
»Kautta kunniani», vastasi hän, nauraen itsekin, »siltä tosiaankin näyttää».
»No niin, ette sanonut, minkälaiselta hän teistä näytti, Morand?» toisti Maurice itsepintaisesti.
»Minusta hän oli kovin kalpea», vastasi tämä.
Maurice tarttui uudestaan Genevièven käsivarteen ja saattoi hänet alas pihalle. Pimeässä käytävässä tuntui hänestä siltä kuin olisi Geneviève suudellut hänen kättänsä.
»Mitä tämä merkitsee, Geneviève?» sanoi Maurice.
»Se merkitsee sitä, Maurice, etten milloinkaan unohda teidän uskaltaneen henkenne tyydyttääksenne minun oikkuani.»