»Sanoin, että Kommuunin julistus kieltää menemästä ulos kello kymmenen jälkeen illalla ilman kansalaiskorttia. Onko sinulla kansalaiskortti?»
»Voi, ei ole.»
»Olet unohtanut sen sukulaisesi luo?»
»En tiennyt, että tuli olla kortti ulos mennessä.»
»Siinä tapauksessa mennään lähimpään vartiotupaan. Siellä saat selittää kauniisti asiasi kapteenille, ja jos hän on tyytyväinen, lähettää hän kaksi miestä saattamaan sinut kotiin, muuten hän pidättää sinut siksi, kunnes saa tarkemman selvityksen. — Kaarto vasempaan, reippaasti, tahdissa mars!»
Siitä kauhistuksen huudosta, joka pääsi vangilta, ymmärsi vapaaehtoisten päällikkö, että tämä liike suuresti epäilytti naisparkaa.
»Kas, kas», sanoi hän, »olenpa varma, että meillä on arvokas saalis. Mennään, mennään; no lähdetään nyt, pikku entiseni.» [Kaikkia ennen hallituksen aikana vallassaolleita sanottiin »entisiksi». — Suom.]
Ja päällikkö tarttui pidätetyn käsivarteen, pisti sen kainaloonsa ja kirkunasta ja kyynelistä huolimatta kiskoi häntä mukanaan Egalité-palatsin vartiotupaa kohti.
Oltiin jo Sergentsin tulliportin kohdalla, kun Croix-des-Petits-Champs-kadun kulmasta kääntyi heitä vastaan nuori, roteva, vaippaan puettu mies juuri sillä hetkellä, jolloin nainen hartailla pyynnöillään koetti päästä vapaaksi. Mutta rukouksia kuulematta laahasi vapaaehtoisten päällikkö häntä raa'asti mukanaan. Nuori nainen parkaisi kauhusta ja tuskasta.
Nuori mies huomasi tämän ottelun, kuuli huudon ja hypähtäen kadun yli pysähtyi pienen joukon eteen.