— Hyvin sanottu! huudahti Chicot. Kuningas puristi tutisten käsiänsä vastakkain.
Chicot'in hiljaa lähetessä hänen sänkyänsä.
— No, onneton! — mutisi Henrik. Uskotko nyt?
— Varro vähän, — vastasi Chicot.
— Mitä sinä täältä haet?
— Ole vaan vaiti! Hiivi hiljaa pois sängystäsi ja anna minun tulla sinne sinun sijaasi.
— Miksikä niin?
— Kas että taivaan viha kohdistuisi minuun sinun sijastasi.
Luuletko sitten että minä sen kautta säästyisin?
— Sopiihan meidän koettaa.