— Hyväpä on! huomautti Bussy. — Niinpä en olekaan nähnyt unta.
— Mitä tarkoitatte? Minä en teitä ymmärrä.
— Nähkääs, minun täytyy teille sanoa, että luulin koko tämän tapahtuman olleen unta vain — miekanpistosta lukuunottamatta, kuten ymmärrätte.
— Sitä en lainkaan ihmettele, sillä minä aavistin, että siinä piili jokin salaisuus.
— Niin juuri, salaisuus, jonka minä haluaisin saada selville.
Tahdotteko auttaa minua siinä suhteessa?
— Hyvin mielelläni.
— Mikä on nimenne, ystäväni?
— Hyvä herra, — vastasi nuori lääkäri, — minä en tahdo nousta suurten hevosteni selkään, kuten sanotaan. Tiedän, että minun pitäisi tuollaisen kysymyksen kuullessani ylpeästi ojentautua suoraksi ja käsi kupeella sanoa: entä teidän oma nimenne, hyvä herra? Mutta teillä on pitkä miekka ja minulla vain lansettini. Sitäpaitsi te näytätte jalosukuiselta, mutta minä sen sijaan olen märkä ja likainen korvia myöten. Niinpä vastaankin vallan vilpittömästi, että nimeni on Remy-le-Haudouin.
— Kiitän luottamuksestanne! Minä olen Clermontin kreivi Ludvig,
Bussyn herra.
— Amboisen Bussy! Bussy sankari! — huusi nuori lääkäri teeskentelemättömän ihastuksissaan. — Olisitteko tuo kuuluisa Bussy!…