— Kautta kunniani, Bussy, minä pidän sinut sitäkin suuremmalla syyllä muistissani, kun en vielä koskaan ole tehnyt mitään hyväksesi.
— Kas, kun teidän korkeutenne on itsekin sen huomannut!
— Sen olen jo aikoja sitten sanonut itselleni.
— Mutta tietysti hyvin hiljaa, kuten ruhtinaiden on tapana puhella sellaisista asioista. Myönnän kuitenkin, armollinen herra, että antamanne tehtävä minua kovin vähän miellyttää.
— Sinähän kuitenkin tarjouduit tekemään minulle jonkin palveluksen, ja nyt olet heti valmis peräytymään.
— Mutta tehän, hitto vie, tahdotte, että minun pitäisi toimittaa urkkijan tehtäviä, armollinen herra!
— Eihän toki, ainoastaan ystävänpalvelusta. Älä sitäpaitsi luule sen olevan niinkään helppoa. Kenties siinä vielä tulee miekanmittelykin kysymykseen.
Bussy pudisti päätään.
— Armollinen herra, — sanoi hän, — on olemassa tehtäviä, jotka parhaiten suorittaa itse, vaikkapa onkin ruhtinas.
— Kieltäydytkö sinä siis?