— Näkikö teidän korkeutenne sitten mitä?
— Näin erään miehen hiiviskelevän siellä lähistöllä. Hän epäilemättäkin koetti ottaa selkoa siitä, vaaniskeliko häntä kukaan. Koska hän luultavasti huomasi minut, pysytteli hän itsepintaisesti naisen asunnon edustalla.
— Oliko mies yksin, armollinen herra? — kysyi Bussy.
— Oli noin puolen tunnin ajan, mutta sitten tuli hänen luokseen toinen mies ja sillä oli lyhty kädessään.
— Ahaa! — virkahti Bussy.
— Silloin alkoivat kappaan kääriintynyt mies…, — jatkoi prinssi.
— Ensimäiselläkö siis oli kappa yllään? — keskeytti Bussy.
— Niin. Silloin alkoivat, kuten sanottu, kappaan kääriintynyt ja lyhtyä kantava mies puhella keskenään, ja kun näytti siltä, etteivät he niinkään pian lähtisi paikaltaan, läksin minä sieltä tieheni.
— Harmissanne tuosta kaksinkertaisesta vastoinkäymisestä?
— Tietystikin, kautta kunniani, minä myönnän sen. Jos minä siis onnistun pääsemään tuohon taloon, joka vallan hyvin saattaa olla jokin ryövärienpesä…