— Ensimäinen niistä on se, että Gertrud annetaan minulle takaisin.
Hän on jo tuolla ulkona, — vastasi kreivi. Toinen on se, että te ja minä matkustamme Parisiin kumpikin eri teitämme.
— Juuri sitä samaa aioin minäkin teille ehdottaa rauhoittaakseni teitä…
— Ja kolmas ehto on sellainen, että avioliittoamme, ellen minä puolestani pitäisi sen ratkaisemista välttämättömänä, ei solmita muuten kuin isäni läsnäollessa.
— Se on minunkin hartain toivomukseni, ja minä luotan hänen siunaukseensa, niin että taivaskin sitten liittoamme siunaisi.
Minä en voinut enää puhua. Olin luullut kreivin näitä kolmea ehtoa vastustavan, mutta ne päinvastoin näyttivät sopivan hänen omiinkin suunnitelmiinsa.
— Ja nyt, hyvä neiti, — sanoi Monsoreaun kreivi, — sallinette, että minä vuorostani annan teille eräitä neuvoja?
— Puhukaa vaan, hyvä herra.
— Ensimäinen olisi sellainen, että te matkustaisitte yönaikaan.
— Siihen suostun.