1. Saint-Luc'in häät.
2. Saint-Luc'in häät (jatkoa).
3. Se joka avaa portin, ei aina astukaan siitä sisälle.
4. Unta on joskus hyvin vaikea erottaa todellisuudesta.
5. Vastanaineet.
6. Vastanaineet (jatkoa).
7. Miten kuningas vietti illan.
8. Kuninkaan kääntymys.
9. Kuningas pelkää sitä, että on ollut pelkuri, ja Chicot
pelkää tulevaa pelkoansa.
10. Kuinka Herran ääni erehtyi ja puhui Chicot'ille,
vaikka luulikin puhuvansa kuninkaalle.
11. Bussyn tutkimukset.
12. Mikä Bryan de Monsoreau oli miehiään.
13. Miten Bussy taas löysi sekä valokuvan että sen henkilön,
jota kuva esitti.
14. Kuka oli Diana de Méridor.
15. Neuvotteluja.
16. Avioliitto.
17. Avioliitto (jatkoa).
18. Henrik III:nen tapa matkustaa.
19. Veli Gorenflot.
20. Yö luostarikirkossa.
21. Lisää seikkailuja.
22. Muuan sukutietolöytö.
23. Matkatoveri.
24. Lapseton ukko.
25. Talo Saint-Antoinen kadun varrella.
26. Isä ja tytär.
27. Gorenflot'in herääminen.
28. Gorenflot'in mietelmät.
29. Gorenflot ratsastaa aasilla.
30. Enemmän seikkailuja matkalla.
31. "Kultaisen joutsenen" ravintola.
32. Munkki ripittää asianajajaa, ja päinvastoin.
33. Taistelu.
34. Anjoun herttua.
35. Chicot ja kuningas.
1.
Saint Luc'in häät.
Palmusunnuntaina vuonna 1578 vietettiin loistavaa juhlaa siinä upeassa palatsissa, jonka Montmorencyn kuuluisa perhe äskettäin oli rakentanut. Tämä perhe oli sukua kuninkaallisille ja senvuoksi se kaikessa kilpailikin ruhtinaallisten sukujen kanssa. Kuningas Henrik III:nen suosikki Francois d'Epinay de Saint-Luc oli tänä päivänä mennyt naimisiin Jeanne de Cossé-Brissac'in kanssa, ja juuri sen johdosta juhla oli järjestetty.
Päivällinen oli syöty Louvressa, ja kuningas, joka hyvin vastenmielisesti oli antanut suostumuksensa tähän avioliittoon, oli juhlien aikana hyvin ankaran näköinen, mikä ei lainkaan soveltunut tuon iloisen juhlan henkeen, ja hänen musta pukunsakin oli täydellisessä sopusoinnussa katkerain kasvonpiirteitten kanssa. Tämä kuninkaan vakavuus herätti kaikissa läsnäolevissa synkkiä tunteita, varsinkin nuoressa morsiamessa, johon kuningas heitti jotenkin ystävällisiä silmäyksiä.
Kuitenkaan ei kukaan ihmetellyt tätä kuninkaan synkkää katsantoa juhlain kestäessä, syynä siihen oli muuan niistä hovisalaisuuksista, joita kaikki mitä varovimmin koettavat karttaa, niinkuin purjehtija kiertää vedenalaisia kareja, joihin alus, jos se niihin törmää, ehdottomasti tuhoutuu.
Päivällinen oli juuri lopetettu, kun kuningas äkkiä nousi ylös, ja kaikkien muidenkin täytyi seurata hänen esimerkkiään, niidenkin, jotka vielä olisivat tahtoneet nauttia pöydän antimista. Saint-Luc loi nyt pitkän katseen nuoreen vaimoonsa, ikäänkuin senkautta rohkeutta saadakseen. Sitten hän lähestyi kuningasta ja virkkoi:
— Suvainneeko teidän majesteettinne osottaa minulle armon kunnioittamalla läsnäolollanne niitä tanssiaisia, jotka minä tänä iltana aion teidän kunniaksenne toimeenpanna Montmorencyn palatsissa?
Synkkämielisen ja harmistuneen näköisenä käännähti Henrik III ympäri, mutta kun kerran tuo syväänkumarteleva Saint-Luc oli esittänyt pyyntönsä ylen rukoilevin äänin ja katsein, vastasi kuningas kuitenkin:
— Kyllä, herraseni, me tulemme, vaikka te tosin ette ansaitsekaan tätä meidän ystävyytemme osotusta.