— Niin on, — vastasin minä väristen, — ja nuo viisi muuta ovat heidän apureitaan.
— Mutta he eivät pääse sisään muuten kuin lyömällä portin rikki, ja räiskeen ja melun kuullessa rientävät kyllä naapurit meille avuksi.
— Miten voit luulla naapurien tekevän sitä? Eiväthän he meitä tunnekaan, ja mitä syytä heillä olisikaan käydä käsikähmään meitä puolustaakseen? Onnettomuudeksemme, Gertrud, ei meillä ole ketään muuta todellista puolustajaa kuin kreivi.
— No, miksi neiti sitten alinomaa kieltäytyy rupeamasta kreivittäreksi?
Minä vain huokasin.
17.
Avioliitto (jatkoa).
Sillä välin olivat ne kaksi henkilöä, jotka olivat näyttäytyneet Saint-Paulin kadun kulmauksessa, hiipineet talojen seinuksia myöten ja pysähtyneet meidän portillemme.
Me avasimme hiljaa akkunan kuunnellaksemme.
— Oletteko varma siitä että se on juuri tämä? — kysyi muuan ääni.