— Kenties veli Gorenflotia? — kysyi Bonhomet.
— Häntäpä juuri, — vastasi Chicot. — Joka hän on alottanut illallisensa?
— Ei, ei vielä. Mutta pitäkäähän kuitenkin kiirettä.
— Minkävuoksi minun pitäisi kiiruhtaa?
— Nähkääs: hän on viiden minuutin kuluttua lopettanut illallisensa.
— Veli Gorenflot ei ole illallistaan vielä alottanutkaan, ja kuitenkin hän on lopettanut sen jo viiden minuutin kuluttua, sanotte te?
— Hyvä herra, — sanoi mestari Claude, — tänään on keskiviikko, ja paasto alkaa.
— No, entä sitten? — kysyi Chicot äänellä joka ilmaisi, ettei hän paljo luottanut Gorenflotin uskonnolliseen tunnontarkkuuteen.
— Niin, mitäpä minä tietäisin? — virkkoi Claude ja teki liikkeen ikäänkuin sanoakseen: en minä ymmärrä tästä kaikesta enempää kuin tekään, mutta niin se kuitenkin näyttää olevan.
— Ihan varmaan, — jatkoi Chicot, — on hänen ruumiillisessa ihmisessään jotain epäkunnossa. Vain viisi minuuttia Gorenflotin illallista varten! Tänään saattaa kohtalo minut ihmeellisten asiain todistajaksi.