— Ettekö vielä muista tuota pikku päivällistä, jonka tässä tuonnoissa päivänä söimme Porte Montmartressa, jossa me, sill'aikaa kun suuri kuninkaamme Henrik ruoski itseään ja muita, pureksimme paistettua ankkaa ja krapupasteijoja ja joimme tuota herkullista bourgogneviiniä. Miksikä te sitä kutsuittekaan?
— Se oli muuan minun synnyinseudultani peräisin oleva viinilaji, — sanoi Gorenflot.
— Niin, niin, nyt minäkin sen muistan. Se on sitä samaa maitoa, jota te olette imenyt aina siitä lähtien kun tulitte tähän maailmaan, te Noakin kelpo jälkeläinen.
Alakuloisesti hymyillen nuoleksi Gorenflot suupieliään.
— Mitä piditte siitä viinistä? — kysyi Chicot.
— Se oli hyvää, — vastasi munkki. — Mutta löytyypä kuitenkin parempaakin.
— Niinpä isäntämme Claude Bonhomet tässä eräänä iltana väittikin, että hänellä on kellarissaan sellaista viiniä, joiden rinnalla hänen Porte Montmartressa olevan virkaveljensä viinit ovat vaan viheliäistä kuraa.
— Niin, se on totta, — myönsi Gorenflot.
— Mitä, onko se mahdollista? — huudahti Chicot. — Ja kuitenkin istutte te juomassa punaiseksi värjättyä vettä, vaikka teidän vain tarvitsisi ojentaa kätensä saadaksenne tuollaista viiniä? Hyi kuitenkin!
Näin sanoen Chicot tarttui Gorenflotin lasiin ja kaasi sen sisällön lattialle.