— Kaikella on oma aikansa, hyvä veli, — huomautti Gorenflot. — Viini on hyvää, kun sen juotua ei ole muuta tekemistä kuin ylistää jumalaa, joka meille sen on lahjoittanut. Mutta kun on pidettävä puhe, silloin on vesi suositeltavampaa, ei tietenkään maun vuoksi, mutta kumminkin hyödyn vuoksi.
Äh, murahti Chicot. — Minä, jonka myös on pidettävä puhe, ja luulenpa siinä onnistuvanikin, aion pyytää pullon tuota bourgogneviiniä. Ja sanokaapa, Gorenflot, minulle, mitä neuvoisitte minun ottamaan palanpainoksi?
— Ottakaa mitä muuta hyvänsä, — vastasi munkki, — mutta älkää tällaista pinaattia. Tämä on kaikista huonointa.
— Hyi! — sanoi Chicot, otettuaan veli Gorenflotin lautasen ja haistettuaan sitä. — Hyi!
Sitten hän kääntyi ja huusi isäntää. Tämä nähtävästikin oli jo ollut varuillaan ja ilmestyi heti kynnykselle.
— Mestari Claude! Tuokaa tänne pari pulloa sitä viiniä, jota te tässä eräänä iltana niin kovin kehuitte.
— Pari pulloa! sanoi Gorenflot. — Mitä te niin paljolla teette, kun minä kerran en mitään maista?
— Jos te olisitte tahtonut juoda mukana, niin olisin minä tilannut neljä pulloa, ehkäpä kuusi, olisinpa voinut sanoa: tuokaa niin paljo kuin sitä teillä on! — virkkoi Chicot. — Mutta kun saan juoda yksinäni, ei juominen tunnu niin hyvältä, ja kaksi pulloa riittää varsin hyvin.
— Kaksi pulloa on tosiaankin kohtuullista, — huomautti Gorenflot, — ja ellette lisäksi syö muuta kuin eräitä yksinkertaisia ruokalajeja, niin ei rippi-isällänne ole teille mitään huomautettavaa.
— En tietenkään, — sanoi Chicot. — Rasvaa paaston aikana! Hyi toki!