— Tuokaa tänne, tuokaa tänne! — kirkui munkki silmät sädehtien ja nauraen niin makeasti, että kaikki nuo hänen kaksikymmentäkaksi lujaa hammastaan selvästi näkyivät.
— Mutta, rakas ystäväni, — huomautti Chicot, — tehän sanoitte, että teidän olisi pidettävä puhe?
Se on minulla täällä, — vastasi munkki, lyöden otsaansa, johon alkoi kohota sama punottava väri kuin poskiinkin.
— Kello puoli kymmenen, — muistutti Chicot.
— Ah, minä vaan narrasin, — sanoi munkki.
— Milloinka siis puhe on pidettävä?
— Kello kymmenen.
— Kello kymmenenkö? Minä luulin, että luostari sulettaisiin kello yhdeksältä.
— Sulettakoon vaan, — sanoi Corenflot ja katseli kynttilänvaloa täysinäisen lasinsa läpi, — se ei minua liikuta; minulla on avain.
— Luostarin avain! — huudahti Chicot. — Teilläkö olisi luostarin avain?