Kääriessään munkinkaapun ylleen oli Chicot varovaisena tehnyt itsensä harteikkaammaksi oman viittansa ja muiden vaatteittensa avulla, jotka kaapu kokonaan peitti. Hänen partansa väri oli sama kuin Gorenflotillakin, ja vaikkakin tämä oli syntynyt Saônen, jota vastoin tuo toinen oli nähnyt päivänvalon Garonnen varrella, oli Chicot kuitenkin niin usein huvitellut matkimalla tuon ystävänsä ääntä, että hän tällä matkimisellaan osasi johdattaa syrjäiset harhaan. Ja tiedetäänhän, ettei munkinkaapuun kääriintynyttä henkilöä voida tuntea muusta kuin äänestä ja parrasta.
Chicotin saapuessa oltiin kirkonovi juuri sulkemaisillaan. Gascognelainen näytti reikäniekkaa rahaansa ja pääsi heti sisälle. Kaksi munkkia kulki hänen edellään, hän meni niiden perässä ja saapui heidän seurassaan kappeliin, jonka hän jo entuudestaan tunsi, sillä hän oli usein ollut siellä kuninkaan keralla, joka piti Pyhän Genovevan luostaria erityisessä suojeluksessaan.
Kuorin alla, joka oli kahdeksaa tai kymmentä jalkaa varsinaista kirkkoa korkeammalla, oli maanalainen kirkko. Luostarikirkkoa valaisivat tällä kertaa vain muutamat harvat lamput.
Chicot huvittelihe aluksi laskemalla munkkien lukumäärän. Varsinaisessa kirkossa oli satakaksikymmentä ja kuorissa kaksitoista, siis yhteensä satakolmekymmentäkaksi. Nuo kuorin kaksitoista munkkia olivat asetetut riviin alttarin eteen. Chicot havaitsi tyytyväisyydekseen, ettei hän ollut ihan viimeinen noiden pariin liittyessään, joita Gorenflot oli Liiton uskotuiksi kutsunut. Hänen jälestään saapui vielä kolme munkkia, ja nämä, väljiin, harmaisiin kaapuihinsa kietoutuneina, asettuivat kuoriin.
Muuan pieni kuoripoika läksi nyt kävelemään ympäri kirkkoa ja nähtävästi laski läsnäolijain lukua, minkä jälkeen hän kuiskasi jotain noille kolmelle viimeksitulleelle munkille.
— Meitä on satakolmekymmentäkuusi, — lausui tämä munkki kaikuvalla äänellä Se on Herran luku.
Heti nousivat nuo varsinaiseen kirkkoon polvistuneet satakaksikymmentä munkkia seisaalleen ja kävivät sitten istumaan tuoleille tai penkeille. Nyt sulettiin kirkonovet.
Niin rohkea kuin Chicot olikin, tunsi hän kuitenkin sydämensä tavallista kovemmin värähtelevän, kuullessaan lukon rautojen narahtavan. Hieman tointuakseen istahti hän saarnastuolin edustalle, ja hänen katseensa kiinnittyi noihin kolmeen viimeksi saapuneeseen munkkiin, jotka näyttivät olevan tämän seurakunnan mahtavimmat.
Heitä varten oli tuotu nojatuolit esiin, ja he istuivat niihin kuin kolme tuomaria. Heidän takanaan istuivat nuo kaksitoista muuta munkkia.
Nyt soitettiin kolmasti pienellä kellolla kuin äänettömyyden merkiksi.