— Mikset lainannut äidiltäsi puuhkaa, Quélus parka? — jatkoi Schomberg; — tuo kunnon rouva olisi kyllä mielellään lainannut sen sinulle, varsinkin jos olisit sanonut tarvitsevasi sitä metsästäessäsi Bussya, jota hän rakastaa kuin ruttotauti.
— Vielä vähän kärsivällisyyttä, — virkkoi viides; — olen varma siitä, että te pian saatte kiroilla liian kovaa kuumuutta.
— Kunpahan taivas sen soisi!
— No, luulenpa, että rukouksesi kuultiin paikalla, sillä näenpä jonkun tulevan tuolta Saint-Paulin katua pitkin.
— Erehdys! Hän se ei voi olla.
— Miks'ei?
— Koska hänen piti kulkea toista tietä.
— No, olisiko nyt kumma, jos hän olisi aavistanut väijytystä ja senvuoksi valinnut toisen tien?
— Sinä et tunne Bussya. Hän kulkee sitä tietä, jota on sanonut kulkevansa, vaikka saisi tietää pirun itsensä häntä siellä odottelevan.
— Miten liekään, — puuttui Quélus puheeseen, — mutta tuolla tulee kaksi ihmistä.