— Totta totisesti, niinpä tuleekin, — vakuuttelivat pari muuta.
— Käykäämme päälle, — virkkoi Schomberg.
— Hei, hei! — huusi d'Epernon. — Älkäämme tappako ketään kunniallista porvaria tai rehellistä rouvaa. Katsokaas, nyt ne pysähtyvät!
Itse asiassa olivatkin nuo kaksi kulkijaa, nähtävästi epätietoisina, pysähtyneet Saint-Paulin kadun päähän.
— Ahaa, — kuiskasi Quélus, — mahtoivatkohan ne nähdä meidät?
— Miten se olisi ollut mahdollista? Mehän tuskin näemme toisiamme.
— Olet oikeassa. Mutta katso, nyt ne kääntyvät vasemmalle, pysähtyvät erään talon eteen ja näyttävät etsivän jotakin.
— Niinpä tosiaankin tekevät.
— Näyttää siltä kuin aikoisivat ne jonnekin, — virkkoi Schomberg.
— Jokohan nuo ehkä pääsisivät meiltä karkuun?
— Hm! — virkahti Maugiron, — ei se voi olla hän, sillä hänhän oli aikonut tulla Saint-Antoinen etukaupunkiin, mutta nämähän sitävastoin tulivat suoraan pitkin Saint-Paulin katua.