— Hyvät herrat, — lausui prinssi läsnäolijoille, — sallikaa, että Mayennen herttua, Ranskan marsalkka, merkitsee ylös teidän nimenne, sillä sinä päivänä, jolloin minusta tulee kuningas, lyödään teidät kaikki ritareiksi.
Suosionosotukset kävivät kaksinkertaisiksi.
— Hitto vieköön! virkkoi Chicot itsekseen, — olisipa tässä nyt mainio tilaisuus saada sininen nauha! Sitä tilaisuutta ei minulle enää milloinkaan satu, ja kuitenkin täytyy minun nyt jättää se käyttämättä.
— Nyt alttarille, sire! — sanoi kardinaali:
— Herra Monsoreau, översti, herrat Ribeirac ja d'Entragues, kapteenit, herra Livarot, luutnantti henkivartiostossani, — puhui Anjoun herttua, — asettautukaa niihin paikkoihin kuorissa, joihin nyt saamanne arvo teidät oikeuttaa.
Mainitut henkilöt menivät, oikean kruunauksen juhlamenojen mukaisesti, niihin paikkoihin, jotka he hovisääntöjen mukaan olivat oikeutetut saamaan.
— Hyvät herrat, — jatkoi Anjoun herttua, kääntyen toisten puoleen, — pyytäkää te kaikki minulta jotakin, ja minä toivon, ettei kenenkään tarvitse poistua täältä tyytymättömänä.
Sillävälin oli kardinaali siirtynyt alttarin taa ja pukeutunut siellä papilliseen asuun, minkä jälkeen hän astui sieltä esiin, kädessään pyhä voide, jonka hän pani alttarille. Sitten hän antoi kuoripojalle merkin, ja tämä toi raamatun ja ristin. Kardinaali otti vastaan ne kummankin, asetti ristin raamatun päälle ja ojensi ne sitten Anjoun herttualle, joka pani niiden päälle sormensa.
— Jumalan nimessä, — lausui Anjoun herttua, — lupaan minä kansalleni voimassapitää ja kunnioittaa pyhää uskontoamme, niinkuin hänen kaikkeinkristillisimmän majesteettinsa ja kirkon vanhimman pojan tulee. Tämän minä vannon Jumalan nimessä ja hänen pyhän evankeliuminsa kautta!
— Amen! vastasivat kaikki läsnäolijat yhteen ääneen.