Guisen herttua, joka juuri oli nimitetty konnetaabeliksi, meni nyt alttarin luo ja laski sille miekkansa. Kardinaali sen siunasi. Sitten hän veti miekan tupesta, tarttui kiinni sen terään ja ojensi sen uudelle kuninkaalle, joka tarttui sen kahvaan.
— Sire, — puhui hän, — ottakaa tämä miekka, joka Herran siunauksen kera on teille annettu, niin että te sillä ja pyhän hengen avulla kykenette taistelemaan kaikkia vihollisianne vastaan ja suojelemaan ja puolustamaan pyhää kirkkoa ja sitä kuningaskuntaa, joka on teidän huostaanne uskottu. Ottakaa tämä miekka jakaaksenne oikeutta, suojellaksenne leskiä ja turvattomia ja hillitäksenne sattuvia epäjärjestyksiä. Niin että te kunnian ja kaikkien hyveiden ympäröimänä ansaitsette olla hallitsemassa hänen sivullaan, jonka esikuva te täällä maan päällä olette, ja joka ikuisesti hallitsee isän ja pyhän hengen kanssa.
Anjoun herttua laski miekan alas, niin että sen kärki kosketti lattiaan, ja kohotettuaan sitä sitten taivasta kohti antoi hän sen Guisen herttualle.
Kardinaali otti nyt pyhän voiteen ja teki peukalollaan ristinmerkin polvistuneen herttuan otsalle sanoen:
— Minä voitelen sinut pyhällä öljyllä kuninkaaksi isän, pojan ja pyhän hengen nimeen.
Senjälkeen hän tarttui molemmin käsin kruunuun ja piteli sitä prinssin pään yllä, laskematta sitä kuitenkaan siihen. Guisen ja Mayennen herttuat astuivat nyt esiin ja pitelivät kruunua yksi kummaltakin puolelta, ja kardinaali, joka piteli sitä vain vasemmalla kädellään, lausui, kohottaen siunaavaisesti oikean kätensä prinssin yli:
— Kruunatkoon sinut Jumala kunnian ja oikeuden kruunulla!
Sitten hän painoi kruunun prinssin päähän ja lisäsi:
— Ota vastaan tämä kruunu isän, pojan ja pyhän hengen nimessä!
Kaikki vetivät miekkansa huotristaan, kohottivat ne ylös ja huusivat:
Eläköön kuningas Frans III!