— Seitsemän liöötä luullakseni. Ja loisinpa vetoa siitä, että vietämmekin yömme siellä emmekä tuossa pikku kylässä, josta äsken mainitsitte. Tehän tulette meidän mukanamme, vai kuinka?
— Tulen, hyvä rouva.
— No, — virkkoi Jeanne, — se on jo askeleen ottamista lähemmäs sitä autuutta, jota teille ehdotin.
Bussy kumarsi. Hetkisen olivat he kaikki ääneti. Mutta Bussy, joka vielä halusi saada yhtä ja toista tietää, rohkaistui vihdoin tekemään muutamia kysymyksiä.
— Millainen mies on se parooni Méridor, josta te puhuitte?
— Täydellinen ylimys, entisajan ritari.
— Kenen kanssa hänen tyttärensä on naimisissa? — kysyi nyt Bussy, koettaen saada ääneensä mahdollisimman varmaksi.
— Dianako naimisissa?
— Mitä kummallista siinä olisi?
— Ei mitään. Mutta Diana tietystikään ei ole naimisissa, sillä silloin olisin minä siitä ensimmäisenä saanut tiedon.