— Monsoreaun kreivi! Voisitteko ehkä selittää minulle, millaista hänen käyttäytymisensä tässä asiassa on ollut?
— Ah, hän käyttäytyi jalosti ja arvokkaasti, sillä Diana oli hylännyt hänen kosimistarjouksensa! Siitä huolimatta hän ensimäisenä kertoi minulle herttuan halpamaisista suunnitelmista. Juuri hän minulle neuvoi, miten voisin tehdä ne tyhjiksi. Pelastaakseen tyttäreni teki hän vain yhden ainoan vaatimuksen, joka yhä enemmän paljasti hänen luonteensa jalouden: hän pyysi näet, että jos hänen onnistuu pelastaa Diana herttuan käsistä, saada Diana puolisokseen, niin että hän, nuori, toimelias ja rohkea kun oli, paremmin voisi suojella häntä tuon mahtavan ruhtinaan ahdisteluilta, joille hänen isä raukkansa ei mitään mahtanut. Minä suostuin siihen ilomielin, mutta — sen pahempi — se oli turhaa. Hän saapui liian myöhään ja sai todetuksi vain sen, että Diana parka kuoleman kautta oli pelastautunut häpeästä.
— Eikö Monsoreaun kreivi ole antanut itsestään mitään tietoa tuon onnettoman tapauksen jälkeen? — kysyi Bussy.
— Tuosta kauheasta tapahtumasta on kulunut ainoastaan yksi kuukausi, ja tuo onneton ylimys ei kaiketikaan ole tahtonut näyttäytyä minulle, kun hänen jalot suunnitelmansa kerran raukesivat tyhjiin.
Bussy painoi surullisena päänsä alas. Kaikki oli hänelle nyt selvillä. Hän oivalsi nyt, millä tavoin Monsoreaun oli onnistunut ryöstää tuo nuori tyttö ruhtinaalta ja miten Monsoreau pelkäsi prinssin saavan selville, että tytöstä oli tullut hänen vaimonsa. Tuon pelon vuoksi oli sitten Monsoreaun täytynytkin kuvitella tytön isä raukalle, että tyttö olisi kuollut.
— Mitä aiotte sanoa, herra kreivi? — kysyi ukko, huomattuaan nuoren miehen otsan synkistyvän.
— Hyvä parooni, — vastasi Bussy. — Minä olen Anjoun herttualta saanut toimekseni saattaa teidät Parisiin, sillä hänen korkeutensa haluaa tavata teitä.
— Tavata minua! — huudahti parooni. — Pitäisikö minun joutua näkemään tuo mies kasvoista kasvoihin! Mitäpähän sillä murhamiehellä olisi minulle sanomista?
— Ken tietää? Ehkäpä hän tahtoo puhdistaa itsensä.
— Ja vaikkapa hän voisikin itsensä puhdistaa, — huudahti ukko, — niin onhan tyttäreni kuitenkin kaikitenkin kuollut! Ei, kreivi Bussy, ei! Minä en lähde Parisiin.