— Ah! Vihdoinkin olette siis täällä! — sanoi priori.

— Kunnianarvoisa isä…, änkytti munkki.

— Kuinka levottomiksi te olette saattanutkin meidät! — jatkoi priori.

— Te olette aivan liian hyvä, isä, — jatkoi Gorenflot, joka ei voinut käsittää sitä hiljaista äänensävyä, jolla häntä puhuteltiin.

— Teitä on pelottanut tulla tänne takaisin yöllisen tapauksen jälkeen, eikö niin?

— Myönnän, etten ole uskaltanut, — vastasi munkki, ja kylmät hikikarpalot kohoilivat hänen otsalleen.

— Ah, rakas veli, — puhui priori, — te olette menetellyt hyvin ajattelemattomasti!

— Sallikaa, että selitän teille, isä…

— Mitäpä teidän tarvitsee minulle selittää? Teidän mielenpurkauksenne…

— Eikö minun tarvitse teille mitään selittää? Se onkin parempi, sillä en todellakaan tiennyt, miten sen tekisin.