— Minä kiitän, — sanoi kuoleva, — mutta luulen teidän huolenpitoanne tarpeettomaksi. Nyt minä tunnen voivani vähän paremmin.
Gorenflot pudisti päätään.
— Niinkö luulette? — kysyi hän.
— Olen siitä varma.
— Se on vain saatanan juoni, saatanan, joka tahtoo, että te kuolisitte ilman rippiä.
— Siinä tapauksessa saatana pettyy, — virkkoi sairas, — sillä minä olen juuri äskettäin ripityttänyt itseni.
— Kenen edessä?
— Erään avignonilaisen papin. Gorenflot pudisti vielä kerran päätään.
— Se ei ollut mikään pappi, — virkkoi hän.
— Kuinka! Eikö se ollut pappi?