— Mikä narritemppu? — kysyi Monsoreau.
— Se että teidät nimitettiin ylihovijahtimestariksi. Te huomaatte siitä, että vaikkei minun pikku Henrikkini olekkaan ihan niin suuri narri kuin minä, on hän kuitenkin paljo suurempi hullu.
Monsoreau loi kamalan silmäyksen gascognelaiseen.
— No, no, — virkkoi Henrik, riitaa peläten, — puhukaamme nyt jostain muusta, hyvät herrat.
— Puhutaan vaan, — myönnytti Chicot, — puhutaanpa vaikka Charterin madonnasta ja hänen ansioistaan.
— Ei mitään jumalattomuuksia, Chicot! — huusi kuningas ankarasti.
— Minäkö puhuisin jumalattomuuksia? — puolustihe Chicot. Luulenpa, että pidät minua kirkonpalvelijana etkä soturina!
Hyvä herra, — sanoi Monsoreau hyvin hiljaa Chicotille, — ettekö haluaisi hiukan keskustella kanssani tuossa ikkunankomerossa?
Kuinka sellaista kysyttekään? Sen teen mitä suurimmalla mielihyvällä.
— Mennään sitten syrjään.