— Niin, minkävuoksi se on teistä niin kummallista.
— Te kuulutte siis Bussyn väkeen?
— Olen Bussy itse.
— Bussy! — huusivat kaikki. — Jalo Bussy, urhoollinen Bussy, kuninkaallisten suosikkien kauhistus! Eläköön Bussy!
Näin sanoen nostivat he tuon nuoren miehen käsivarsilleen ja kantoivat hänet voittokulussa palatsiin, mutta munkki meni tiehensä ja, laskien rahaosuuttaan, mutisi:
— Jos mies kerran on tuo kirottu Bussy, niin ei minua lainkaan ihmetytä, ettei hän halunnut rippiä.
Palatsiinsa saavuttuaan kutsutti Bussy luokseen lääkärinsä, joka ei pitänyt haavaa vaarallisena.
— Sanokaa minulle, — kysyi Bussy, — onko tämä haava jo ollut sidottuna?
— Sitä en todellakaan voi sanoa, — vastasi tohtori.
— Ja sanokaa minulle, — jatkoi Bussy, — onko haava niin vaikealaatuinen, että se olisi saattanut minut hourailemaan?