— Haluan sen tietää. Olen utelias tänä päivänä.
— Olin matkalla Manassen luo.
— Manassen, senkö juutalaisen?
— Niin, tehän tavallisesti käytte Ruggieri-nimisen ennustajan luona.
— Käyn, missä haluan; minä olen kuningas, minä.
— Tuollainen on kiertelevän vastauksen antamista.
— Muuten, — jatkoi kuningas —, olenkin se minä, joka tässä saan sanoa. Bussy on heittänyt kaksintaisteluhansikkaansa ja se tapahtui Saint-Luc'in tanssiaisissa.
— Bussyko siis olisi vaatinut viiden henkilön samalla kertaa kanssaan taisteluun! Ei, suokaa anteeksi, sire. Bussy on urhoollinen, mutta ei kuitenkaan mikään hullu.
— Mutta, helkkari vieköön, kun minä kerran sanon, että itse kuulin haasteen! Sitäpaitsi hän sellaiseen kyenneekin, koska hän, kaikista teidän selityksistänne huolimatta, on haavottanut Schombergia reiteen, d'Epernonia käsivarteen ja oli ollut vähällä lyödä kuoliaaksi Quéluksen.
— Vai niin, todellako? — virkkoi herttua. — Siitä hän ei ole maininnut mitään. Minäpä lausun siitä hänelle tunnustukseni.