— Mutta minä, — huomautti kuningas —, en aio ollakaan kohtelias, vaan aion päinvastoin rangaista tuota taistelupukaria muille varoitukseksi.
— Ja minä, — lausui nyt herttua —, minä, jota teidän ystävänne ahdistelevat, haluaisin tietää, olenko minä teidän veljenne vaiko en, ja löytyykö koko Ranskassa, teidän majesteettianne lukuunottamatta, ainoatakaan ihmistä, joka rohkenee katsoa minua kasvoihin luomatta katsettaan alas kunnioituksesta tai pelosta.
Nyt astui Bussy esille.
— Sire, — lausui hän, — suvainnette vastaanottaa minun alamaisen tervehdykseni.
— No, kas siinä hän onkin! huudahti Henrik.
— Minusta tuntui, sire, siltä, että te suvaitsitte puhua minusta, — virkkoi Bussy.
— Kyllä, — vastasi kuningas, — oli oikein hyvä, että tulitte. Minun mielestäni teidän ulkomuotonne todistaa sitä, että voitte hyvin, huolimatta siitä, että minulle on väitetty teidän olevan sairaan.
— Suonen iskeminen puhdistaa ihoa, sire, — vastasi Bussy.
Senpävuoksi minun siis täytyy näyttääkin terveeltä.
— No, koska teitä on haavotettu ja pahoinpidelty, niin vedotkaa tuomioistuimeen, herra de Bussy, ja minä lupaan, että teille tullaan osottamaan oikeutta.
— Anteeksi, sire, — väitti Bussy vastaan, — minua ei ole haavotettu eikä lyöty eikä minulla ole mitään valittamista.