Henrik katseli kummastuneena Anjoun herttuaa.
— Luullakseni te väititte niin, — sanoi kuningas.
— Bussy on saanut miekanpiston, vastasi Anjoun herttua.
— Onko se totta? — kysyi kuningas Bussyn puoleen kääntyen.
— Tietysti sen pitää olla totta, teidän majesteettinne, kun teidän veljenne kerran niin sanoo, — vastasi Bussy. — Ensimäinen kuninkaallinen prinssi ei voi valehdella.
— Ja vaikka te olette saanutkin miekanpiston, — jatkoi Henrik, — niin ettekö kuitenkaan aio valittaa?
— Minä en valittaisi, sire, muuten kuin siinä tapauksessa, että minulta hakattaisiin poikki oikea käsi, mikä saisi aikaan sen, etten itse kykenisi kostamaan. Vaikkakin, — lisäsi tuo jäykkäniskainen taistelupukari, — toivon pahimmassa tapauksessa voivani tehdä sen vasemmalla kädellä.
— Häpeämätön! — mutisi Henrik.
— Sire, — virkkoi Anjoun herttua, — te puhuitte juuri äsken oikeudesta. Hyvä on! Antakaa sitten oikeutta, me emme halua mitään sen enempää. Määrätkää tutkimus toimeenpantavaksi, niin että saadaan selville, kuka on järjestänyt salaväijytyksen ja suunnitellut murhayrityksen.
Henrik punastui.