— Voitko ajatella, — jatkoi Henrik, — että olen nähnyt tuon Amboisen Bussyn. Ai, sinähän poltat minut! — huusi hän kamaripalvelijalleen.
Tämä lankesi hämmästyen polvilleen.
— Amboisen Bussyn? — toisti Saint-Luc levottomana.
— Niin, — jatkoi kuningas. — Mutta ajattele, että niitä typeriä lurjuksia oli viisi eivätkä kuitenkaan saavuttaneet tarkoitustaan. He sietäisivät tulla telotetuiksi. Jos sinä, Saint-Luc, olisit ollut mukana, niin luuletko, että olisit onnistunut paremmin?
— On mahdollista, etten minä olisi ollut tovereitani onnellisempi, — vastasi Saint-Luc.
— Äh, mitä sinä lörpöttelet! Minä löisin tuhannen ecun vedon siitä, että sinä satuttaisit Bussyn kymmenen kertaa sill'aikaa kun hän saa sattumaan vain kuusi kertaa. Huomenna tahdomme koettaa. Miekkailetko usein.
— Kyllä, minä harjoittelen itseäni melkein joka päivä, kun vaan voin hyvin, mutta sairaana en kelpaa mihinkään.
— Kuinka monesti sait minuun viime kerralla sattumaan?
— Tarkoitan, että olimme suunnilleen tasaväkisiä.
— Niin, mutta minä miekkailen paremmin kuin Bussy. Ole hyvä äläkä revi minulta viiksiäni irti! — huusi Henrik toiselle kamaripalvelijalleen.