— Hyvä herra, — vastasi Chicot, ojentautuen suoraksi ja matkien Bussyn äskeisiä eleitä, — hyvä herra, minä en pidä kysymyksistä enkä, jos suvaitsette, myöskään kysyjästä. Minä siis mielelläni näen, että teidän kanssanne menetellään samoin kuin teidän herranne kanssa viime yönä.
— Herra Chicot, — sanoi Bussy hymyillen, mikä merkitsi anteeksipyyntöä, — puhukaa, minä pyydän. Missä on Anjoun herttua?
— Hän on arestissa.
— Missä paikassa?
Huoneissaan Louvressa, jossa häntä vartioi minun neljä hyvää ystävääni. Nimittäin Schomberg, joka eilen, kuten tiedätte, koska juuri kuljitte ohi, värjättiin siniseksi, d'Epernon, joka meni keltaiseksi kauhusta, Quélus, joka harmista punottaa ja Maugiron, joka on tuiki valkeana ikävästä. Myöntäkää, että se on verraten kaunista värileikkiä, sitäkin enemmän, kun Anjoun herttua alkaa käydä kauhusta viheriäksi. Me Louvren etuoikeutetut vieraat saamme sitten nauttia täydellisen sateenkaaren koko väriloistosta.
— Hyvä herra, — sanoi Bussy, — luuletteko siis, että minun vapauttani uhataan?
— Tietysti, ja luulenpa vielä niinkin, että tällä hetkellä ollaan… tai ainakin pitäisi oltaman matkalla teitä vangitsemaan.
Bussy hätkähti.
— Pidättekö Bastiljista, herra kreivi? Se on hyvin sopiva paikka ajatusten kokoomiseen. Ja herra Testu, joka siellä on kuvernöörinä, antanee linnuilleen kutakuinkin siedettävää ravintoa.
— Aiottaisiinko minut sulkea Bastiljin vankilaan?