Herttua piti sillävälin sangen kauniita puheita ja teki syvän vaikutuksen puhuessaan liigasta, kosketellessaan varovasti Guisein kanssa tekemäänsä liittoa ja esiintyessään ruhtinaana, jota kuningas, parisilaisten hänelle, Fransille, osottaman luottamuksen vuoksi, niin suuresti vainosi.
Vastausten ja käsisuudelmien aikana silmäili Anjoun herttua tarkkaavaisesti läsnäolevia aatelismiehiä.
Bussyn palatessa oli kello jo neljä iltapäivällä. Hän hyppäsi alas ratsunsa selästä ja meni heti hikisenä ja tomuisena herttuan luo.
— Ah, reipas Bussyni, sinä tunnut olevan toimelias! — sanoi herttua.
— Kuten näette, armollinen herra.
— Varo vain, ettet uudelleen sairastu. Ehkä et vieläkään ole täysin toipunut.
— Ooh! Hätä ei ole tämännäköinenkään.
— Mistä tulet nyt?
— Tuolta ympäristöltä. Mutta onko teidän korkeutenne tyytyväinen näihin tervetuliaiskäynteihin? Vieraita kai on ollut paljo?
— On, verraten runsaasti. Mutta yksi kuitenkin puuttui.