— Te ihan menehdytte väsymyksestä, herra ylihovijahtimestari, — virkkoi prinssi. — Parasta kai olisi, että menisitte lepäämään.
— Neuvo on hyvä, kautta kunniani, — sanoi Livarot. Ellette sitä seuraa, niin joudutte vaaraan nukkua lautasellenne.
— Anteeksi, armollinen herra, — selitti Monsoreau, päätään kohottaen, — minä todellakin olen väsymyksestä nääntymäisilläni.
— Juokaa, kreivi, — neuvoi Antraguet. — Ei mikään poista väsymystä niin hyvin kuin viini.
— Sitäpaitsi, — murahti Monsoreau, — ihminen juodessaan unohtaa.
— Ooh! — huudahti Livarot. — Eihän hänestä enää ole mihinkään!
Katsokaas vaan, hyvät herrat, hänen lasinsa on vielä täysi.
— Terveydeksenne, kreivi! — esitti Ribeirac lasiaan kohottaen.
Monsoreaun oli pakko vastata tervehdykseen ja hän tyhjensi lasinsa yhdellä siemauksella.
— Hän juo joka tapauksessa varsin kelvollisesti. Katsokaahan vaan, armollinen herra, — huomautti Antraguet.
— Niinpä kyllä, — vastasi prinssi, koettaen saada selville kreivin sydämen ajatuksia.